Eilinen

Nukuin taas yli puolen päivän että ei tarvis olla hereillä. Masentaa ja ahdistaa. Pahinta on epätietoisuus kun en tiedä tuunko ikinä kuntoon. Päivät matelee ja toivon että voisin nukkua päivät ohi. Joka ilta selkä oireilee ja pahat hermokivut jalkaan saakka. Masentaa niin, että välillä tekee mieli luovuttaa. Olis paljon helpompi olla jossain muuaalla, olla olematta.. Kuitenkin läheisien takia on pakko koittaa jaksaa. Töihinpaluu ei kiinnosta. Saikkua vielä 2 vk ja sitten kontrolli. Melkein oisin viimeeks sairaalassa käydessä toivonut että selkä leikattais uudelleen, tulisi toivetta edes toipumiseen. Mielialat on niin alhaalla ja mietin kuolemaa. En kuitenkaan voisi tehdä sitä, vaan lähinnä toivoisin vain olevani olematta.. Itkuinen päiväkävely, jonne pakotin itseni. Kävelin siskolle katsomaan heidän onnellista sunnuntaita ja pian takaisin kotiin kun H tulisi töistä. Itkin H:lle kurjuutta ja hän lohdutti. Söin myös lettuja ja suklaata, tunnesyöminen on perseestä. Ennen selkäkipuja urheilin pakonomaisesti joka pv. Olin kunnossa mutta nyt peiliin katsominen masentaa. Olen oksettavan näköinen läskeineni. Paino ei ole noussut kun ehkä pari kiloa, mutta löysä vatsa ja oksettavat makkarat on tullut lihaksien tilalle. Unen saaminen oli vaikeaa, nukahdin lopulta n. 3 jälkeen. Lääkettä selkään meni 2panacodia. 

Tänään

heräsin n. 14 kun pakotin itseni nousemaan. Ahdistaa ja masentaa, vaikka ulkona melkeen kevät ja aurinko paistaa. Kävelin apteekkiin ostamaan voltareniä nukkumisesta kipeytyneille niskoille. Hetken hymyilin kunnes katsoin peilistä, olen kuvottavan näköinen ja en kestä olla tässä kropassa. Miksei tämä painajainen voisi loppua. Söin parsaa ja toivon että jaksaisin olla syömättä herkkuja. Makea saan olon edes hetkeksi paremmaksi. Niin, ja toki H:n läsnäolo rauhoittaa ja saa mielen väliaikaisesti paremmmaksi. Pian hän tulee töistä ja yritän tsempata ja olla pirteä. Kuka jaksaa katsella masentunutta ja rumaa akkaa. Kukaan ei ymmärrä miltä tää olo tuntuu. En tiedä miten jaksan tätä paskaa. Vihdoin odotin olevani onnellinen ja luulin selvinneeni masennuksesta. Selkä menikin pian h:n tapaamisesta paskaksi ja tässä samass suossa ollaan 5kk myöhemmin.